Niuhonaapurit

Varmasti aika monet jotka ovat kerrostalossa asuneet tietävät käsitteen niuhonaapurit ja ovat kenties myös kokeneet sen. Aluksi naapuri saattaa vaikuttaa harmittomalta, mutta loppujenlopuksi osoittautuu hermoja raastavaa paperisotaa aseenaan käyttäväksi sitruunasuuksi. Mikä siinä on että ei voi sallia toisen käyvän vessassa yöllä jos sitä tarve vaatii ilman jumalatonta valitusta ja vikinää yörauhan häiritsemisestä? Miksi valittajat asuvat kerrostalossa jos hattu alkaa kiristämään yläkerran naapurin kävellessä asunnossaan? Itselläni tälläisiä naapureita on siunaantunut samaan taloon yksi kappale. Ja voi sitä valituksen määrää kun perheemme tähän kämppään muutti ja elämisen äänet alkoivat varmaan 50 vuoden hiljaisuuden jälkeen kantautua alakertaan. Juu kyllä, edellinen asukas oli ollut 90-vuotias mummo josta ei lähtenyt varmaan pihaustakaan. 
Nämä naapurit huomauttivat ensimmäisen kerran elämiseen kuuluvista äänistämme seuraavana päivänä kun olimme taloon muuttaneet. Ensimmäinen kommentti naapurilta oli: ''Mitä vitun laminaattia te olette laittaneet lattiallenne kun niin jumalatonta kopinaa sieltä kuuluu?!''. Tyydyimme sanomaan että opettelemme kävelemään hiljaisemmin. Ja tosiaan, lattiaanhan oli laitettu parhaat äänieristeet mitä markkinoilta saa. Seuraava huomautus tuli kirjallisena taloyhtiön kautta (kyllä vain, naapurimme istuu taloyhtiön hallituksessa). Siihen oli minuutin tarkkuudella kirjattu ylös mihin aikaan ja mitä häiritsevää ääntä asunnostamme kuului. Huvittavinta kuitenkin oli, että kaikki ajat olivat yöaikaan (noin klo 2-4 yöllä) ja olimme kuulemma paiskoneet ovia, kolistelleet ja kuunnelleet musiikkia kovalla. Ainut ongelma on että olimme nukkumassa tuohon aikaan.. Yhtenä yönä emme edes olleet kotona, koirako meillä oli bileet pitänyt? Tuskin. Kysyimme lakimieheltä mitä ääniä asunnostamme saa kuulua lain mukaan ja vastaus oli: elämiseen liittyvät äänet (vessassa käynti, suihkussa käynti, kävely, ovien avaaminen ja sulkeminen tms). Tämän välitimme hallitukselle ja sen jälkeen naapureista ei ole kuulunut mitään. Nyrpeästi nuo kyllä katsovat kun kävelevät vastaan käytävällä.
Olen myös kuullut ihan käsittämättömiä tapauksia joissa jotain naapuria häiritsi lattialla joka arkiaamu viideltä tärissyt puhelin joka toimi herätyskellona. Pitääkö se nyt oikeasti niin paljon ääntä? Pitäisikö sitä sipsuttaa huopatossut jalassa patjoilla vuoratussa kämpässä ja kuiskia puhuessa ettei naapureita häiritsisi? Ei, te niuhot olette muuttaneet ihan itse kerrostaloon missä pakostikkin kuuluu muiden ihmisten ääniä. Sopeutukaa nyt hyvät ihmiset ja lopettakaa sen hiekan lappaminen sinne haaroväliin. Tai jos ette muita ihmisiä jaksa kuunnella niin muuttakaa erämaahan, siellä teitä ei kukaan muu häiritse, paitsi ehkä eläimet joille varmaankin alkaisitte myöskin rustaamaan valituksia. 

Juhannusvaihtoehdot

Nyt on sitten se iki-ihana keskikesän juhla juhlittu ja puoli Suomea potee darraa! Ajattelin koota muutaman yleisen vaihtoehdon mitä jussina voikaan tehdä ja jotka kaikki kerkesin itseasiassa tänä juhannuksena kokea! Ehdottomasti elämäni paras jussi tähän mennessä.
Kun kuulee sanan juhannus, sen yhditää lähes heti mökkeilyyn. Vaihtoehto numero yksi on siis vanha kunnon mökkeily joka ei tosiaankaan suosikkeihini kuulu! Käväisin kuitenkin mökillä perjantaina ja sunnuntaina kun vein vanhempani sinne ja hain heidät pois. Ah sitä hyttysten ja paarmojen määrää! Tämä vaihtoehto on niille jotka vain yksinkertasesti pitää mökkeilystä. Hyttyset, metsä, luonnonläheisyys, järvi, sauna, vihdat, nuotio (savu) jne. kuuluvat tähän luokkaan. Läheiset ihmiset myöskin, joillakin he lukeutuvat perheenjäseniksi, joillakin kavereiksi. Vaihtoehtoon voi yhdistää alkoholilla läträämisen tai jättää sen kokonaan pois, yleisesti kuitenkin koko Suomi läträä alkoholilla noina parina päivänä.
Toinen vaihtoehto on ehkäpä modernimpi ja ei niinkään suosittu kuin edellinen vaihtoehto, mutta ehdottomasti kokemisen arvoinen! Tarkoitan kaupunkijuhannusta, cityjuhannusta, erakoitumista tai miksi sitä haluaakaan kutsua. Vietin perjantain kotikaupunkini keskustassa suurimmilta osin yksin, vasta illalla sain seuraa. Kokkasin kotonani yksin kunnon juhannusruuat ja nautin auringonpaisteesta parvekkeelta käsin! Illemmalla päädyin täpötäyteen satamaan katsomaan kunnon kokkoa ja juomaan muutaman huurteisen kaverini kanssa. Loppuilta ja yö meni sekoillessa satamassa ja baarissa (joka muuten oli täynnä!) kavereiden kanssa. Paskapuhetta sanon minä jos joku uskottelee että kaupungit ovat tyhjiä juhannuksena! Oma kotikaupunkini oli ainakin täynnä elämää ja meno oli parhaimmistoa! Tähän vaihtoehtoon tosiaan kuuluu siistit asunnot, ötökätön elämä, kaupungin järjestämä kokko (kenties), ihmisten läheisyys, perinteikäs tunnelma, yöelämä ja bilettäminen. Juominen myöskin vapaaehtoista, useimmat nuoret juovat kylläkin.
Kolmas ja viimeinen vaihtoehto on mikäpä muukaan kuin juhannusfestarit! Saimme kaverini kanssa päähän lähteä Himoksen the voice juhannusfestareille lauantaina. Liput hankimme perjantaina ja auto hurahti käyntiin klo 11 lauantaiaamuna, kun pienehkö darra oli kerennyt hieman tasaantua ja autoon päästiin oksentelematta. Paikan päälle saavuttiin ongelmitta ja pienten parkkeerausongelmien jälkeen liikkuva telttamme jätettiin tienvarteen ja festarit kutsuivat! Biletettyä tuli aina aamukolmeen asti, niin festarialueella kuin sen ulkopuolellakin. Tunnelma oli omalaatuinen ja mahtava! Vaikka koko paikka olisi kaivannut jo parin festaripäivän jälkeen suursiivousta silti siellä viihtyi ja kännissä törttöileviä ihmisiä jaksoi katsella selvinkin päin. Kyllä kuppia tuli kuitenkin kumottua ja yö meni jahdatessa kaveria joka juoksi miesten perässä milloin teltta-alueella, milloin festarialueella. Tämä vaihtoehto sisältää paljon (siis todella paljon) ihmisiä (kännisiä erityisesti), iskuyrityksiä, slummilta näyttävän teltta-auleen, mahtavia keikkoja, huipputunnelman, tanssia, hyppimistä, huutamista, makkaraperunoita, yksinkertaista telttaelämää, myyntikojuja, kipeät jalat, epämukavan nukkumisvaihtoehdon (kuka siellä edes nukkuu?), jatkoja jatkojen perään ja muistinmenetyksen liiasta juonnista. Juominen on suositeltavaa, selvinpäin ei kauaa jaksa kännisten iskuyrityksiä ja örveltämistä katsella. 
Matka jatkui tosiaan sitten aamuyhdeksältä kohti kotia, ei tietoakaan ruuhkista tai poliisiratsioista (kuski kenties ottanut kuppia?) kun aikaisin lähti! Sääliksi käy niitä jotka silloin 12 maissa vasta pääsivät liikkeelle. Tämä juhannus oli ehdottomasti elämäni paras!

Erojen komiikka

Päädyin kyseiseen aiheeseen oman eroni ansiosta ja haluan ottaa erityisesti erojen positiiviset puolet esiin. Miksi jäädä rypemään itsesääliin kun voi näyttää toiselle osapuolelle pärjäävänsä vallan mainiosti yksinkin? Toki erot ovat aina vaikeita ja itsekin vollotan kuin vesiputous pari päivää, kunnes tajuan kuinka sama olotila ei voi jatkua ja nousen jaloilleni. Jätettynä osapuolena tämä ärsyttää suunnattomasti jättänyttä osapuolta. Mikäs sen parempaa kuin nähdä jättäneen osapuolen naama punaisena piilotellusta vitutuksesta savun noustessa tämän korvista!
Oma exäni on antanut minulle vallan koomisen esityksen lapsellisuudellaan. Kun tämä tajusi minun nousseen jaloilleni, esitys alkoi:
1. näytös: Mies tulee puhumaan minulle facebookissa, sanon nauttivani vapaudestani ja hän toteaa menevänsä seuraavana viikonloppuna yöksi erään tytön luokse. Kertoo myös kuinka monet naiset ovat yrittäneet iskeä häntä eromme jälkeen. Ehdottaa myös vitsillä kilpailua ''kumpi saa ekana''! Totean että siinäpä ei kauaa mennyt ja naurahdan, toivotan myös onnea, ystävällinen kun olen!
2. näytös: Kysyn noin viikkoa myöhemmin miten tuo yövierailu sujui, mies toteaa etteivät he muuta kuin nukkuneet yhdessä, mutta kuitenkin ''suuremmat tunteet'' ovat jo pelissä! Naurahdan ja toivotan onnea suhteelle, silkkaa ystävällisyyttäni! Kun mies tajuaa että en välitä, hänen asenteensa muuttuu ''en halua seurustella'' -asenteeksi. 
3. näytös: KAKSI päivää myöhemmin mies tulee kertomaan minulle facebookissa seurustelevansa. Repeän hervottomaan nauruun, onnittelen ja vinkkaan parisuhdetilanteen vaihtamisen sinkusta parisuhteessa olevaksi, mies ei kuitenkaan tee näin.
Kaikki tämä tapahtui 2 viikon sisällä erosta! En ihan käsitä onko tässä ideana ollut että tulisin mustasukkaiseksi vai mikä? Logiikka ainakin on kaukana, koska minähän tässä se jätetty osapuoli olen. Eikös se ole jätetyn osapuolen homma olla katkera?

Mitä haluan tekstilläni sanoa, älkää jääkö itsesääliin vellomaan, saatatte ohittaa loistavan tilaisuuden saada vuoden huvit kun toinen osapuoli yrittää saada teistä muutakin reaktiota irti kuin vain naurua! Tekee erosta huomattavasti mukavamman. Mutta huomiokaa ettette alennu yhtä lapselliselle tasolle ja ala tekemään samanlaisia vastaiskuja, silloin toinen osapuoli on voittanut. Kyllä, erot on ihan luvallista vetää lapsellisuuden puolelle jos ketuttaa!

Turistirysähelvetit

Näin kesällä aika monet ihmiset ympäri maailmaa saavat päähänsä matkustella kotimaansa ulkopuolelle ja usein nuo ihmisvirrat kohdistuvat tiettyihin pisteisiin, hyvinä esimerkkeinä Pariisi, Rooma ja vaikkapa Egypti. Itse olen käynyt Pariisissa ja Roomassa, Roomassa pahimpaan matkailuaikaan. Sanonpahan vain: Ei enää ikinä uudestaan.

Mitä sana Rooma tuo mieleen? Pizzaa, jäätelöä, Kolosseumin, Vatikaanin, rauniot, lomaromanssit ja Italialaisen miljoonakaupungin paahtavan auringon alla? Kyllä, siitä kaupungista kyllä löytyy kaikkia näitä, ja pari miljoonaa muutakin ihmistä haaveilemassa samoista asioista. Ihmiset ympäri maailmaa kokoontuvat kokemaan ''aidon italialisen tunnelman''! 

Se ihmisten määrä. Se on ihan käsittämätön. Rauniot ovat kohta entistä rauniompia kun turistit niitä käyvät töllistelemässä ja lääppimässä. Joka paikassa on matkamuistokojuja, turistioppaita, turistiryhmiä, elektronisten oppaiden myyjiä, infopisteitä, infolappusia, turistibusseja, kiertoajeluja ja kaikista eniten, turisteja. Siinähän on vallan italialainen tunnelma katossa kun yrität luovia tiesi Kolosseumille taikka Fontana Di Treville turistimassan läpi joka ei lopu ennen kuin saavutat Rooman rajan! Kirjaimellisesti siinä ihmisten määrässä voisi uida, ihan oikeasti. Rooman kauneus on kaukana kuvailuista, niissähän ei oteta niitä paria miljoonaa turistia huomioon, lupaillaan vain kaunista italialaista kaupunkia huumaavana romantiikan keskittymänä! 

Matkailusta on sen verran tullut opittua, että ihan oikeasti kannattaa heittää pakettimatkavaihtoehdot roskakoriin ja suunnata ulkomaiden pikkukyliin, jos siis haluaa viettää lomansa paikallista kieltä puhuvan väestön kanssa eikä suinkaan pääkielenään kiinaa puhuvan ihmisryhmittymän kanssa. On huvittavaa, kuinka moni vieläkin saadaan huijattua niihin turistirysiin, tai voihan olla että jotkut pitävät ihmisissä uimisesta meren sijaan! Itse valitsen mieluummin meren. Pidän suurista ihmisjoukoista mutta rajansa kaikella. Katselen mieluummin sivukylien pikkuisia amfiteattereita kuin Kolosseumia, jota ei meinaa ihmismassan takaa edes erottaa vaikka se valtava onkin.

Jos joku kuitenkin haluaa turistirysiin, vinkkinä: Lähde liikkeelle joka päivä kukonlaulun aikaan. Helpottaa nähtävyyksiin pääsemistä huomattavasti.

Minä sanon turistirysille: Ei enää ikinä!

Kesätöiden odotukset ja todellisuus

Kun kerta nyt itsekkin huimassa 18 vuoden iässä sain ensimmäiset kesätyöni vihdoin ja viimein hankittua, niin ajattelin kirjoittaa kuinka jumalattoman vaikeaa työt sitten elämästä tekevätkään.

Oletettu työnhaku:
Tajuat alkaa hakemaan haluamiisi kesätöihin jo syksyllä ja saat tietää jo talvella päässeesi kaikkiin hakemiisi paikkoihin, silloin onkin valinnan varaa! Jos unohdat hakeutua kesätyöhakuihin syksyllä, onnistuu se myös vaivattomasti keväällä, kun mm. kuntien kesätyöhaut aukeavat, niihinhän pääsee joka vuosi, varsinkin kaikki alaikäiset ja alaa opiskelemattomat ihmiset! Palkkaakin luvataan varsin mukavasti ja sillä elelee hyvin koko seuraavan vuoden! 

Todellinen työnhaku:
Haet kenties jo alkutalvesta joihinkin vanhempiesi mielestä hyviin kesätöihin, joihin et valitettavasti pääse. Mutta ei huolta, keväällä on vielä aikaa hakea kuntien kesätöihin! Kun sitten keväällä tajuat että haut ovat sulkeutumassa, käyt paniikissa netissä läpi avoimia kesätyöpaikkoja ja täytät kaikki hakemukset jotka vain kykenet. Saat ne jopa kenties kaikki ajoissa lähetettyä! Ainut vain, kuntien kesätöihin on lähes mahdoton päästä alaikäisenä, lukiolaisena tai jos ei opiskele kyseistä alaa tai ei ole aikaisempaa työkokemusta alasta. Useimmiten kesätöihin pääsee suhteilla ja olet onnekas jos onnistut saamaan kesätyön sen isäpuolen kaiman koiran kummin kautta! Ja duunihan ei ole mikään unelma, mutta ainakin siitä rahaa saa. Sietäisit olla onnellinen, olethan sentään jonkun työn saanut, toisinkuin monet muut nuoret!

Oletettu työskentely:
Siistiä sisätyötä muutama hassu viikko tai leppoisaa oleilua ulkona unelmiesi työssä, josta tienaa sen tonnin muutamalta viikolta. Mukavat ja samanhenkiset työkaverit jotka kannustavat ja auttavat töissäsi, ei pomoa lähimaillakaan tai sitten hänkin on kannustamassa! Tuliais- ja läksiäislahjat hyvän työympäristön ylläpitämisestä kiitoksena! Työaikakin on mukavan lyhyt.

Todellinen työskentely:
Painat jotain paskaduunia ja hanttihommia joko koko kesän tai vain pari viikkoa ja saat naurettavan vähän palkkaa. Heräät aamuviideltä keretäksesi töihin ja sitten niillä muutaman tunnin unilla teet sen 8 tunnin työpaivän jotenkin pulkkaan ja rojahdat kotona sänkyyn töiden puuduttavuuden tai fyysisyyden vuoksi. Työkaverit ovat muutaman vuoden nuorempia nyhveröitä jotka pelaavat työajan kännyköillä, jotenkin onnistuen olematta jäämättä kiinni. Pomo hengittää niskaasi ja tulee valittamaan laiskuudesta jos istahdat hetkeksikään lepäämään taukojen ulkopuolella.

Oletettu vapaa-aika:
Kun pääset töistä, sinulla on runsaasti aikaa nähdä myös töissä olleita kavereitasi ja jaksat hyvin juhlia heidän kanssaan yötä myöten ja lähteä vaikka kiertämään ympäri Suomea, eihän pomo välitä vaikka muutaman sairaslomapäivän pitäisit! Kerkeät jopa ottamaan aurinkoa, koska työsi loppuvat niin aikaisin! 

Todellinen vapaa-aika:
Kotiin päästyäsi rojahdat sänkyyn ja nukuttuasi pari tuntia heräät siihen että joku lomalla koko päivän ollut kaverisi soittaa ja pyytää sinua lähtemään jonnekkin. Eihän se mitenkään onnistu koska on jo niin myöhä ja et muutenkaan jaksaisi tehdä mitään. Aamulla myös odottaa herätys silloin viideltä! Auringonotosta ei ole tietoakaan koska pääsethän vasta niin myöhään töistä, ja vaikka saisitkin ulkotöissä aurinkoa, on sinulla loppujenlopuksi työmihen rusketus t-paita rajoineen. Kun sitten viimeinkin työrupeamasi loppuu, nukut viikon putkeen ja toteat että kaikki kaverisi ovat aloittaneet omat kesätyönsä. 

Oletettu palkka:
Saat reilun tuntikorvauksen tai päälle tonnin kuulta. Saat myös pitämästäsi sairaslomasta korvaukset ja pikaisia paranemisia -lahjakorin pomoltasi.

Todellinen palkka:
Saat muutaman satasen parilta viikolta tai tonnin koko kesän puurtamisesta. Saat huudot liian pitkistä tauoista ja huonot suositukset seuraavaan työpaikkaan.


Oma kesätyöni on tällä hetkellä siis puolivälissä ja kirjoitustahti ei ole kummoinen juuri tuon väsymyksen takia. On se niin mukavaa kun kaverit on lomilla ja tekstaavat vittuillen olevansa rannalla kun itse paahdan menemään tehtaan puolella vaatevarastossa! No, enään viikko jäljellä ja palkka (huimat 300e) meneekin sitten suurimmilta osin festarilippuihin ja loput oletettavasti töiden päättymisen juhlimiseen. Tätä riemuhetkeä odotellessa...

Mökkeilystä eri mieltä

Joo kyllä täällä hengissä ollaan! Pahoittelen pienehköä taukoa, kesätyöt alko ja kiirettä pitää joka suuntaan ja mut jopa jätettiin tossa päättäreinä! Hieno tunne 7kk jälkee tulla jätetyks, mutta ei se mitään, itkut itketty ja life goes on tai jotai!

Mutta itse aiheeseen. Suomalaisille mökkeily tuntuu olevan kesän kohokohta, on se vaan niin kiva päästä sinne luonnon syleilyyn, keskelle ei mitään, sähköttömään ja vedettömään eräkopperoon! Itse olen asiasta eri mieltä ja kuullessani sanan mökkeily kahlitsen itseni käsiraudoilla patteriin ja pistän hanttiin kaikin voimin että minua ei mökille raahattaisi kuin elokuvan erokohtauksissa konsanaan. Rakastan kaupunkeja yli kaiken. En voisi elää muualla. Pidän ihmisten läheisyydestä, korkeista taloista, vesijohdoista, sähköistä, ötökättömistä asunnoista ja ilmastoinnista. 

Jos kaupungissa on kaikki mukavuudet, miksi sinne mökille hyttyshelvettiin tarvitsisi mennä? Luonnonrauhaa ja kaikkea liipalaapaa syyksi tarjotaan muttakun ei, kaikki eivät halua kokea mökkeilyn mahtavuutta. 

Juhannus on tuntunut olevan omille vanhemmilleni hyvä syy raahata minut mökille sen 17 kesää putkeen. Kuinka onkaan mukava käydä juhannussaunassa joka perinteenä on mahdoton ohittaa! Samalla kun kaivelee saunomisen jälkeen koivunlehtiä hiuksistaan joita ei millään saanut puhtaaksi kauhalla ja järvivedellä, voi samalla istua mukavasti nuotion ääreen ja saada nuo savun ihanat aromit päällensä koska jostain kumman syystä, mistä suunnasta ikinä sitten tuuleekin, se savu tulee aina luoksesi. No, ainakaan hyttyset eivät syö sinua, paitsi sinnikkäimmät yksilöt joita tuntuu olevan sinä iltana satamäärin! Kun ulkohuussireissun aika koittaa, loputkin hyttyset hyökkäävät kimppuusi, pimeässä, pahan hajuisessa huussissa samalla ku yrität epätoivoisesti nähdä ympärillesi mökkikunnossa olevalla taskulampulla, luohan se tunnelmaa!

Mökkeily on yliarvostettua. Ja yleensä ihmetellään jos joku ei pidä siitä, miksiköhän siitä ei pidetä... Toiset eivät halua kokea tuota kaikkea edellämainittua kuraa yhden päivän sisällä kun voisivat viettää aikaa kaupungeissa kotonaan ottaen vaikkapa aurinkoa (joka ei mökillä paista tunnelmaa tuovan metsän takia) tai lukien hämärässä kirjaa (mikä ei sekään mökillä luonnistu sähköjen puuttumisen takia). 

Aion nauttia tällä kertaa kaupunkilaisten juhannuksen. Kaikki läheiseni lähtevät mökille ja jään (olettettavasti kaverin kanssa) keskustaan ja vietän juhannusyön satamassa juhannuskokkoa turvallisen välimatkan päästä katsoen, itse tarvitsematta sitä väsätä ja sytyttää. Vesi- ja sähköjohtojen ympäröimänä. Mökille en astu jalallanikaan tänä kesänä.