Kouluarjen paluu

Taas on se aika vuodesta kun kaikki ykkösluokkalaisista lukiolaisiin ja ammattikoululaisiin marssii aina yhtä rakastettuun kouluun! Jotkut odottaen silmät kiiluen kyseistä tapahtumaa ja toiset taas lukittautuen vaatekaappiin itkemään "mä en haaluu"ta. Itse odotan kauhulla alkavaa abivuotta ja kirjoituksia, huutaen juurikin edellä mainittua lausahdusta.
Voi kun olisi vielä ykkösluokalla. Koulua ja läksyjä oikein odottaisi ja loppumatonta tiedonjanoa olisi mahdoton sammuttaa. Oikeastaan mikä tahansa luokka ala-asteelta kelpaisi, sitä vasta opeteltaisiin allekkainlaskua (jota en muuten enään osaa koska niitä ei käytetä enään missään......) ja mietittäisiin onko silmälasit yhdyssana vai ei.
Yläasteelle en palaisi vaikka maksettaisi. Sitä teinihelvettiä en tosiaankaan haluaisi käydä uudestaan läpi. Kiinnostus opiskeluun oli tasolla nolla ja aika kului hulluja muotisuuntauksia seuratessa ja hihitellen kun ihastus "iiksseniinkattomua!", opetellessa vasta mikä on ihastumista ja mikä ei. Oltiiin olevinaan niin vanhoja ja ei ite vasta kuin muutamaa vuotta myöhemmin tajuttu kuin typerästi tuli käyttäydyttyä.
Kaikissa kouluissa on kuitenkin samat ilmiöt kesäloman jälkeen. Aina joku on masentunut kesäloman loppumisesta ja aina joku kiljuu riemusta päästessään takaisin kouluun. Vanhemmiten sitä kuitenkin on oppinut arvostamaan lomaa, mutta opiskelun tärkeys ymmärretään. Sitä tulee saavuttua takaisin kouluun neutraalina. Myös kaikkien kesien aikana ihmiset kokevat pakolliseksi muuttua jotenkin radikaalisti. "Herran jesta Liisu ku sä oot muuttunu!" on usein kuultu kiljahdus koulun pihalla.
Itselläni alkoi kesälukio viimeviikolla ja varsinainen koulu alkaa ensi viikolla. Tässä koulunalussa erilaista on se, että pääsen näkemään ihmisten ilmeet kun kerron suorittaneeni jo kaksi kertauskurssia ja näin lukeneeni jo jonkin verran ylppäreihin, muiden maatessa rannalla tai sadepäivinä kotona lukematta yhtään tai enintään muutaman kappaleen. Ne ilmeet voivat olla melkoisen ikimuistoisia ja tekevät kesälukion käymisestä vaivan arvoista! Mutta nyt odottamaan matikantunnin alkua!